Täynnä toivoa!

Geirangerin vuono on yksi upeimmista ja mieleenpainuvimmista kohteista, missä olen käynyt. Norjan upeimmaksi vuonoksi nimitetty Geirangerinvuono on Unescon maailman perintökohde. Vuono on Norjan tunnetuimpia nähtävyyksiä ja vuonon alueella sataa määrällisesti eniten koko maassa. Geirangerin keskuksessa asuu n. 200 asukasta ja kylään voi matkustaa kahta tietä, talvisin toinen tie on suljettuna vaarallisuutensa vuoksi. Vuonot muotoutuivat aikoinaan jäätiköiden vetäytyessä ja vuoren kallioilta valuu useita vesiputouksia.   Geirangerin vuono 2018. Saavuimme Geirangeriin illalla ja majoituimme Geirangerin kylän alueella leirintäalueella. Vuonossa oli lämmintä lähes 25 astetta ja aurinko pääsi paistamaan leirintäalueelle. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä Geirangerin alueen sateisuudesta huolimatta sää oli selkeä ja aurinkoinen eikä majapaikkamme ollut aivan vuonon pohjukassa, jonne ilta-auringon säteet eivät ylettyneet. Hyvin varustellulla leirintäalueella valmistimm...

"Vuokaruokaa" omalla reseptillä 💔. Ikävistä vatsaoireista huolimatta on syötävä elääkseen. Joskus syöminen tuntuu pakolliselta tarpeelta, toisinaan siitä nauttii valtavasti. Suhde ruokaan vaihtelee aina ihmisestä riippuen. Toiset arvottavat enemmän ruokaa kun toiset täyttävät pikaisesti mahansa. Ennen mahan terveyden menettämistä en koskaan ollut miettinyt, mikä on suhteeni ruokaan. Ruoanlaitto ei koskaan ollut intohimoni, mutta kukapa ei rakastaisi hyvää ruokaa. Lapsena lempiruokani oli muusi ja lohi ja karjalanpaisti tottakai muusilla. Olin muutenkin suhteellisen kaikkiruokainen. Ennen mahan tulehdusta mulla ei ollut ruokarajoitteita. Pystyin aikalailla syömään mitä tahansa, mitä nyt vehnä aiheutti suurempina määrinä turvotusta. En tiennyt miltä vatsaoireet ja närästys tuntuivat, enkä tiennyt kuinka rajoitteiseksi ruokailu voi mennä. En tiennyt miltä vaikeat vatsaoireet tuntuvat. Opiskeluaikana laitoin leivänpäälle jalapenoa ja suolakurkkuja, söin tomaatteja ...

Kohti valoa 🙂 Olen elänyt vaikeiden mahaoireiden kanssa nyt useamman vuoden. Edelleen ne tulevat mukana, välillä vähemmän itsestään ilmoitellen, mutta vielä toistaiseksi aika vallitsevina. Kaiken ohella olen raivannut itseni takaisin työelämään, yrittänyt pysyä ja selviytyä siellä ja se on vaatinut veronsa. Väsymys on tuttu kaveri ja toisinaan vapaa-aika menee pitkälti palautuessa. Virtaa ja toivoa elämään olen saanut reissuista ja olen kokenut ympäristön vaihdoksen toivoa antavana. Vielä joku päivä nousen vähemmän oireisena ja energisempänä sekä paljon vahvempana. Huono vatsaisuus vie voimia. Mahalaukku ja suolisto ovat suhteellisen suuria elimiä, ja huonokuntoisuus väsyttää kokonaisvaltaisesti sekä erinäiset oireet hankaloittavat fyysistä olemista, joka vaikuttaa suoraan mielialaan. Huonoina jaksoina fyysisen väsymyksen ohella henkinen väsymys pitkään jatkuessaan vie voimia ja saa miettimään asioita eri näkökulmasta. Onko järkeä tehdä edes täysipäiväistä työtä, kun vapaa...

Kesä 2018 oli mitä ikimuistoisin, joten jatkan kirjoittamista mielelläni siitä. Matkustimme laivalla Helsingistä Tukholmaan, jossa vietimme aikaa vain muutamia tunteja, joten katsaus Tukholmasta jää hieman suppeaksi. Jätimme auton keskustassa sijaitsevaan parkkihalliin, kävimme shoppailemassa kesävaatteita reissuamme varten ja kävelimme kaduilla nauttimassa lämmöstä. Tukholman näkemisen suhteen meillä ei ollut tavoitteita, vaikka olinkin ensimmäistä kertaa kaupungissa. Päämääränämme oli tällä kertaa Norja, sen jylhä vuoristo, kaunis luonto ja yhtenä tärkeänä etappina Oslo, jossa mieheni on muutaman vuoden asustanut.  Tukholma 2018. Tukholmasta matkamme jatkui jo ennen iltapäivää kohti Osloa. Ajomatka Tukholmasta Osloon kesti  5-6 tuntia ja matka taittui mukavasti muutaman pysähdyksen taktiikalla. Oslossa yövyimme hotellissa muutaman yön ja kiertelimme muutamat kaupungin nähtävyydet, kävimme katsomassa mieheni entisen asuinpaikan, ihastelimme kesäistä Holmenko...

Kesään 2018 mahtuu paljon ihania muistoja ja kokemuksia. Oltiin tunnettu mieheni kanssa kaksi kuukautta, kun lähdettiin valloittamaan Norjaa etelästä pohjoiseen. Matkustimme autolla Helsinkiin, josta jatkoimme laivalla Tukholmaan. Yövyimme laivassa, vietimme päivän Tukhomassa, josta illalla jatkoimme matkaa kohti Osloa. Oslo on kaunis kaupunki, se oli ensivierailuni siellä ja ihastuin kaupunkiin valtavasti. Liikkuminen Oslossa oli helppoa, sillä mieheni on asunut kaupungissa muutaman vuoden ja näin ollen löydettiin nopeasti parhaille paikoille. Vietimme Norjassa aikaa useamman viikon. Kesä oli kaikkien aikojen lämpimin ja teltassa nukkuminen oli erityisen miellyttävää. Oslosta jatkoimme matkaa Jotunheimin kansallispuiston läpi kohti Geiragerin vuonoa, joka on yksi kauneimmista paikoista, missä olen käynyt.  Geirangerin vuono 2018. Geirangerin jälkeen matkalla kohti Trondheimia pysähdyimme monissa pienemmissä kauniissa paikoissa ihastelemassa uskomattomia luonnon antimia...

Vajaa vuosi eron jälkeen tapasin maailman upeimman ihmisen. Meistä tuli kaverit, parhaat kaverit, ystävät ja sittemmin aviopari alle kaksi vuotta ensikohtaamisesta. En olisi ikinä uskonut pystyväni etenemään suhteessa niinkin nopeaa huonojen kokemusteni jälkeen. En olisi ikinä uskonut, että kykenen rakentamaan luottamuksen niinkin nopeasti luottamuksen murennuttua kaikkeen muutamia vuosia aikaisemmin. Mutta tässä ollaan ja syy siihen on maailman paras kumppani, omiin kokemuksiini pohjaten versio 2.0. kaikesta. Oli Toukokuu 2018. Vesistöt olivat sulaneet ja olin lähtenyt ystäväni kanssa laskemaan koskia tuntemattoman porukan kassa. Samaiseen paikkaan oli eksynyt tämä maailman upein mies, jonka kanssa satuimme samaan porukkaan. En hakenut parisuhdetta, en etsinyt kumppania ja ajanvietto tuntemattomalla porukalla oli vaikeuksien jälkeen vapauttavaa. Suurin osa ihmisistä ei tuntenut minua, eikä tiennyt vatsaongelmista eikä erostani mitään. Laskin koskia ensimmäistä kertaa elämässä. Se...

Aloitin blogin kirjoittamisen tammikuussa 2017. Kirjoittaminen on aina ollut tärkeää minulle, mutta se ei ollut syy blogin aloittamiseen. Kirjoittamiseen innoitti vaikea elämäntilanne terveyden suhteen ja tarvitsin paikan purkaa tuntemuksiani. Jaoin blogin muutamille ihmisille lähipiiriini. Tämän blogin aloittamisesta on nyt kolme vuotta aikaa. Kirjoitin aktiivisemmin ja vähemmän aktiivisesti tammikuusta elokuuhun. Nyt on aika jatkaa 2,5 vuoden tauvon jälkeen. Paljon hyviä asioita on tapahtunut mun elämässä konkreettisesti :). Vatsaongelmani alkoivat 2014-2015 vuoden vaihteessa muistaakseni. Ajanjakso, kuinka kauan sitä vaikeinta aikaa kesti, on edelleen osittain sumun peitossa. Olin sairaslomalla pitkään ja tein osa-aikatyötä pitkään. Nyt oireista huolimatta vaikein aika on takanapäin, haluan niin uskoa. Vatsaoireeni eivät ole kadonneet, mutta olen oppinut elämään niiden kanssa, osittain. Tulee todella vaikeita jaksoja ja helpompia jaksoja, niiden kanssa on vain elettävä. Eros...

Tänään mulla on vapaapäivä ja olen nauttinut siitä suuresti kaikkine tunteineni. Heräsin ensimmäisen kerran 7.00 ja havaitsin kovaa kipua alavatsassani. Tunnistin kuitenkin kivun ohimeneväksi ja hyvillä mielin jatkoin unia, sillä olin todella unen tarpeessa. Edelliset kolme päivää töissä söivät energiatasojani enemmän kuin arvasinkaan, sillä unetkin jäivät vähälle öisin. Lojuin sängyssä mahdollisimman pitkään. Nautin vain olemisesta. Todellisuudessa olen itkenyt enemmän kuin pitkään aikaan. Olen tuntenut iloa, vihaan, surua, kiitollisuutta ja kaikkea mahdollisia tunteita mitä ihminen voi kokea. Sisimmässäni olen kuitenkin jostakin syystä myös hieman helpottunut ja huojentunut, vaikka mahaa polttelee ja yläselkää raastaa. Rennietä menee kuin karkkeja konsanaan! That's my life! Mulla on paljon unelmia. Välillä ahdistaa, että tilanteeni on tällainen, enkä pääse toteuttamaan itseäni ja unelmiani. Välillä mietin, että onko mun unelmat tehty toteutettaviksi. Saanko ikinä niin paljo...

Elin tänään jälleen yhden elämäni raskaimmista päivistä. Heräsin yöllä 00:30 kovaan pistävään mahan poltteeseen. Nousin ylös, söin gluteenittoman sämpylän ja nielin muutaman rennien. Jossakin vaiheessa sain unen päästä kiinni ja havahduin hereille 6:00, vaikka herätyskelloni olisi soinut vasta 45 minuutin päästä. Vihdoin kellon soituani olin umpiväsynyt. Vaivoin pääsin sängystä ylös, tein aamupalan ja lähdin töihin. Unen pöppörössä aloin tehdä töitäni, ajatukseni eivät kulkeneet selkeästi. Yhdeksältä aloin varsinaisesti toiminaan. Hieroin asiakkaan ja sen jälkeen ajelin tunniksi kotikäynnille, jonka jälkeen pääsin syömään. Kello oli vain reilu 11 ja tuntui, että unet olisivat paikallaan. Söin lounaan ja puristelin mahaani, jotta kivun tunne ei olisi niin epämiellyttävän pisteliäs. Jatkoin töihini 12:ksi. Hieroin jälleen kerran asiakkaan, tein useamman kotikäynnin, kunnes vihdoin päivä päättyi. Helpottuneena tulin kotiin. Tunsin hetken tyytyväisyyttä, koska päivä oli vihdoin päättynyt ...

Olen kärsinyt vaikeista oireista kohta jo 2,5 vuotta. Asia alkaa pikku hiljaa raastamaan hermoja totaalisesti. Aamulla herään mahanpoltteeseen. Pahimmillaan polte vaivaa myös selän puolella. Mahaa polttaa ja selkä on raastavassa tulessa. Vaikka kipu tulee sisältä, päälysvaatteet ärsyttävät ja lisäävät tunnetta. Ruokatorveen nousee happamuutta yön jäliltä. Herään ja mieltä masentaa. Tsemppaan itseäni ja nousen ylös. Ajattelen, että "kyllä se vielä joskus helpottaa", "eihän tämä voi loputtomiin jatkua". Eikö? Nyt olen kovan poltteen kanssa kärsinyt yli vuoden. Missään vaiheessa polte ei kunnolla ole sammunut. Parempaan suuntaan meneviä vaiheita on ollut muutamia, mutta jostakin syystä eteneminen on "kosahtanut" ja tilanteeseeni on tullut reilusti takapakkia. Lääkärissä olen ravannut, mutta kun apua sieltä ei saa. Joo, mahatähystys ja lukuisat verikokeet. Kun mitään "vakavaa" ei löytynyt, niin apu loppuu siihen! Mielessä soi vaan lukuisat toteamuks...