Siirry pääsisältöön

Vanha ovi sulkeutuu

Aloitin blogin kirjoittamisen tammikuussa 2017. Kirjoittaminen on aina ollut tärkeää minulle, mutta se ei ollut syy blogin aloittamiseen. Kirjoittamiseen innoitti vaikea elämäntilanne terveyden suhteen ja tarvitsin paikan purkaa tuntemuksiani. Jaoin blogin muutamille ihmisille lähipiiriini. Tämän blogin aloittamisesta on nyt kolme vuotta aikaa. Kirjoitin aktiivisemmin ja vähemmän aktiivisesti tammikuusta elokuuhun. Nyt on aika jatkaa 2,5 vuoden tauvon jälkeen. Paljon hyviä asioita on tapahtunut mun elämässä konkreettisesti :).

Vatsaongelmani alkoivat 2014-2015 vuoden vaihteessa muistaakseni. Ajanjakso, kuinka kauan sitä vaikeinta aikaa kesti, on edelleen osittain sumun peitossa. Olin sairaslomalla pitkään ja tein osa-aikatyötä pitkään. Nyt oireista huolimatta vaikein aika on takanapäin, haluan niin uskoa. Vatsaoireeni eivät ole kadonneet, mutta olen oppinut elämään niiden kanssa, osittain. Tulee todella vaikeita jaksoja ja helpompia jaksoja, niiden kanssa on vain elettävä.

Erosin kesällä 2017 pitkästä parisuhteesta, joka kesti seitsemän vuotta. Ero oli minulle shokki ja koen tulleeni jätetyksi elämäni vaikeimmassa tilanteessa. Elin vaikeaa aikaa vatsaongelmien kanssa. Annoin suhteelle kaikkeni vuosien ajan, uskoin sokeasti meihin unohtaen itseni. Inhosin etäsuhdetta alusta asti ja sitä kesti viisi vuotta seitsämästä. Minulle lupailtiin asioita, lupailtiin etäsuhteen loppumista, mutta sitä ei tapahtunut. 

Ero oli raskas. Seuraavan puolivuotta elin "shokkiaikaa" itkien paljon. Minulla ei ollut virtaa kulkea kodin ulkopuolella, tein työni ja lojuin asunnollani saunatakki päällä tuntikausia. Mietin miksi olin ajautunut sellaiseen suhteeseen, jossa en voinut hyvin. Mietin paljon miksi en luovuttanut aikaisemmin, sillä en ollut tyytyväinen asioiden kulkuun. Mietin miksi en nähnyt omaa parastani ja uskoin toisen lupauksiin, lupauksiin jotka oli petetty jo monia kertoja. Eron jälkeen halusin olla kaveri, ystävä, mitä sen jälkeen ikinä onkaan mahdollista. Olisin halunnut käydä asiat läpikotaisin, jatkaa elämää, mutta se ei onnistunut. Entinen kumppanini vältteli puhumasta asioista syvältä ja minä olisin halunnut käydä asiat kunnolla juurta jaksaen. Pidettiin yhteyttä, mutta se pikkuhiljaa hiipui. En jaksanut olla aloitteelinen osapuoli jatkuvasti ja lakkasin loputtomasti ymmärtämästä toista unohtaen itseni.

Mun elämän oli vasta alkamassa, sitä en eronpartaalla heti tajunnut <3.







Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Minusta äiti

Hupsista miten aika onkaan hurahtanut niin nopeaa. Mieli on käynyt omaa myllerrystä useamman kuukauden ja kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Synnytys lähestyy jo kovaa vauhtia ja yritän jarruttaa viikkojen etenemistä, että mieli kerkeäisi mukaan. Synnytys jännityksestä huolimatta olen onnellinen, että minusta tulee vihdoin äiti. Sen haaveen takana on lukematon määrä epävarmuutta, toivottomuutta, uskon puutetta äitiyden mahdollisuuteen. Kohta ei tarvitse herätä enää pettyneenä synnytysunesta tyhjin käsin. Raskausaika on mennyt alun pahoinvoinnin jälkeen suhteellisen hyvin. Iskias vaivat ja liitoskivut ovat olleet pieni murhe väsymyksen ja äidiksi kasvamisen kipuilun rinnalla. 33-vuotta elämää takana ilman vastuuta toisista ihmisistä. Koukuttava hiljaisuus töiden jälkeen kodissani. Ihanat lomamatkat ystävien ja kumppanin kanssa ilman huolta kenestäkään muusta. Nyt se kaikki on muuttumassa ja jännittää. Nyt jo huoli pikkuisesta ja kova mietintä miten me pärjätään. Minkälainen äiti minus...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Norjan valloitusta

Kesään 2018 mahtuu paljon ihania muistoja ja kokemuksia. Oltiin tunnettu mieheni kanssa kaksi kuukautta, kun lähdettiin valloittamaan Norjaa etelästä pohjoiseen. Matkustimme autolla Helsinkiin, josta jatkoimme laivalla Tukholmaan. Yövyimme laivassa, vietimme päivän Tukhomassa, josta illalla jatkoimme matkaa kohti Osloa. Oslo on kaunis kaupunki, se oli ensivierailuni siellä ja ihastuin kaupunkiin valtavasti. Liikkuminen Oslossa oli helppoa, sillä mieheni on asunut kaupungissa muutaman vuoden ja näin ollen löydettiin nopeasti parhaille paikoille. Vietimme Norjassa aikaa useamman viikon. Kesä oli kaikkien aikojen lämpimin ja teltassa nukkuminen oli erityisen miellyttävää. Oslosta jatkoimme matkaa Jotunheimin kansallispuiston läpi kohti Geiragerin vuonoa, joka on yksi kauneimmista paikoista, missä olen käynyt.  Geirangerin vuono 2018. Geirangerin jälkeen matkalla kohti Trondheimia pysähdyimme monissa pienemmissä kauniissa paikoissa ihastelemassa uskomattomia luonnon antimia...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Uuden elämän alkua

Vajaa vuosi eron jälkeen tapasin maailman upeimman ihmisen. Meistä tuli kaverit, parhaat kaverit, ystävät ja sittemmin aviopari alle kaksi vuotta ensikohtaamisesta. En olisi ikinä uskonut pystyväni etenemään suhteessa niinkin nopeaa huonojen kokemusteni jälkeen. En olisi ikinä uskonut, että kykenen rakentamaan luottamuksen niinkin nopeasti luottamuksen murennuttua kaikkeen muutamia vuosia aikaisemmin. Mutta tässä ollaan ja syy siihen on maailman paras kumppani, omiin kokemuksiini pohjaten versio 2.0. kaikesta. Oli Toukokuu 2018. Vesistöt olivat sulaneet ja olin lähtenyt ystäväni kanssa laskemaan koskia tuntemattoman porukan kassa. Samaiseen paikkaan oli eksynyt tämä maailman upein mies, jonka kanssa satuimme samaan porukkaan. En hakenut parisuhdetta, en etsinyt kumppania ja ajanvietto tuntemattomalla porukalla oli vaikeuksien jälkeen vapauttavaa. Suurin osa ihmisistä ei tuntenut minua, eikä tiennyt vatsaongelmista eikä erostani mitään. Laskin koskia ensimmäistä kertaa elämässä. Se...
Lähetä kommentti
Lue lisää