Tänään mulla on vapaapäivä ja olen nauttinut siitä suuresti kaikkine tunteineni. Heräsin ensimmäisen kerran 7.00 ja havaitsin kovaa kipua alavatsassani. Tunnistin kuitenkin kivun ohimeneväksi ja hyvillä mielin jatkoin unia, sillä olin todella unen tarpeessa. Edelliset kolme päivää töissä söivät energiatasojani enemmän kuin arvasinkaan, sillä unetkin jäivät vähälle öisin. Lojuin sängyssä mahdollisimman pitkään. Nautin vain olemisesta. Todellisuudessa olen itkenyt enemmän kuin pitkään aikaan. Olen tuntenut iloa, vihaan, surua, kiitollisuutta ja kaikkea mahdollisia tunteita mitä ihminen voi kokea. Sisimmässäni olen kuitenkin jostakin syystä myös hieman helpottunut ja huojentunut, vaikka mahaa polttelee ja yläselkää raastaa. Rennietä menee kuin karkkeja konsanaan! That's my life! Mulla on paljon unelmia. Välillä ahdistaa, että tilanteeni on tällainen, enkä pääse toteuttamaan itseäni ja unelmiani. Välillä mietin, että onko mun unelmat tehty toteutettaviksi. Saanko ikinä niin paljo...