Siirry pääsisältöön

Vaikeat vatsaoireet osana elämää


Kohti valoa 🙂


Olen elänyt vaikeiden mahaoireiden kanssa nyt useamman vuoden. Edelleen ne tulevat mukana, välillä vähemmän itsestään ilmoitellen, mutta vielä toistaiseksi aika vallitsevina. Kaiken ohella olen raivannut itseni takaisin työelämään, yrittänyt pysyä ja selviytyä siellä ja se on vaatinut veronsa. Väsymys on tuttu kaveri ja toisinaan vapaa-aika menee pitkälti palautuessa. Virtaa ja toivoa elämään olen saanut reissuista ja olen kokenut ympäristön vaihdoksen toivoa antavana. Vielä joku päivä nousen vähemmän oireisena ja energisempänä sekä paljon vahvempana.

Huono vatsaisuus vie voimia. Mahalaukku ja suolisto ovat suhteellisen suuria elimiä, ja huonokuntoisuus väsyttää kokonaisvaltaisesti sekä erinäiset oireet hankaloittavat fyysistä olemista, joka vaikuttaa suoraan mielialaan. Huonoina jaksoina fyysisen väsymyksen ohella henkinen väsymys pitkään jatkuessaan vie voimia ja saa miettimään asioita eri näkökulmasta. Onko järkeä tehdä edes täysipäiväistä työtä, kun vapaa-aika menee palautumiseen?

Näiden kysymysten äärellä olen kamppaillut usein viime kuukausien aikana. Mahassa on jatkuvaa poltetta, nestettä nousee kielelle, joka tuntuiu aavistuksen polttavalta, huimaa ja väsyttää. Lääkkeet eivät auta kovin paljoa, mutta niitä vähentäessä oireet  silti pahenevat. Olo on epätoivoinen ja ruokavalio suppea.  Ei lisättyä sokeria, ei mielellään rasvaa, ei hapanta eikä mausteita. Kuinka kauan tämä piina jatkuu? Onko loppuelämä tätä? Kukaan ei osaa vastata.

Mun vastaus kaikkeen on ollut, että poltteesta ja raasteesta, kaikesta henkisestä ja fyysisestä väsymyksestä huolimatta yritän selviytyä. Yritän ajatella että joku päivä kaikki vielä helpottaa. Yritän rakentaa arjen itselle sopivaksi, ei liikaa kuormitusta eikä liian aikataulutettua elämää. Se on opettelemista. Päivä päivältä sitä voi oppia lisää, jos pysähtyy kuuntelemaan itseä. Ehkä nyt olisi jälleen se hetki.

Rajansa on kaikella eikä aina tarvitse jaksaa. Se ei ole arvon mittari kuinka paljon asioita on saanut aikaseksi päivän aikana. Tämä kaikki vaatii itsemyötätuntoa. Täytyy opetella olemaan armollinen itselleen ja lohduttaa itseä oireiden keskellä. Kaikki vaatii uskoa huomiseen, joka on tosinaan vähässä. Tämä on elämää vatsavaivan kanssa. Tämä on mun elämää.

Vaikeilla hetkillä palaan mielikuvissani mukaviin reissuihin. Kaikesta kivusta sekä epätoivon hetkistä huolimatta  pystyn näkemään luonnon kauneuden <3.

Lofootit 2018. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Minusta äiti

Hupsista miten aika onkaan hurahtanut niin nopeaa. Mieli on käynyt omaa myllerrystä useamman kuukauden ja kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Synnytys lähestyy jo kovaa vauhtia ja yritän jarruttaa viikkojen etenemistä, että mieli kerkeäisi mukaan. Synnytys jännityksestä huolimatta olen onnellinen, että minusta tulee vihdoin äiti. Sen haaveen takana on lukematon määrä epävarmuutta, toivottomuutta, uskon puutetta äitiyden mahdollisuuteen. Kohta ei tarvitse herätä enää pettyneenä synnytysunesta tyhjin käsin. Raskausaika on mennyt alun pahoinvoinnin jälkeen suhteellisen hyvin. Iskias vaivat ja liitoskivut ovat olleet pieni murhe väsymyksen ja äidiksi kasvamisen kipuilun rinnalla. 33-vuotta elämää takana ilman vastuuta toisista ihmisistä. Koukuttava hiljaisuus töiden jälkeen kodissani. Ihanat lomamatkat ystävien ja kumppanin kanssa ilman huolta kenestäkään muusta. Nyt se kaikki on muuttumassa ja jännittää. Nyt jo huoli pikkuisesta ja kova mietintä miten me pärjätään. Minkälainen äiti minus...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Norjan valloitusta

Kesään 2018 mahtuu paljon ihania muistoja ja kokemuksia. Oltiin tunnettu mieheni kanssa kaksi kuukautta, kun lähdettiin valloittamaan Norjaa etelästä pohjoiseen. Matkustimme autolla Helsinkiin, josta jatkoimme laivalla Tukholmaan. Yövyimme laivassa, vietimme päivän Tukhomassa, josta illalla jatkoimme matkaa kohti Osloa. Oslo on kaunis kaupunki, se oli ensivierailuni siellä ja ihastuin kaupunkiin valtavasti. Liikkuminen Oslossa oli helppoa, sillä mieheni on asunut kaupungissa muutaman vuoden ja näin ollen löydettiin nopeasti parhaille paikoille. Vietimme Norjassa aikaa useamman viikon. Kesä oli kaikkien aikojen lämpimin ja teltassa nukkuminen oli erityisen miellyttävää. Oslosta jatkoimme matkaa Jotunheimin kansallispuiston läpi kohti Geiragerin vuonoa, joka on yksi kauneimmista paikoista, missä olen käynyt.  Geirangerin vuono 2018. Geirangerin jälkeen matkalla kohti Trondheimia pysähdyimme monissa pienemmissä kauniissa paikoissa ihastelemassa uskomattomia luonnon antimia...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Uuden elämän alkua

Vajaa vuosi eron jälkeen tapasin maailman upeimman ihmisen. Meistä tuli kaverit, parhaat kaverit, ystävät ja sittemmin aviopari alle kaksi vuotta ensikohtaamisesta. En olisi ikinä uskonut pystyväni etenemään suhteessa niinkin nopeaa huonojen kokemusteni jälkeen. En olisi ikinä uskonut, että kykenen rakentamaan luottamuksen niinkin nopeasti luottamuksen murennuttua kaikkeen muutamia vuosia aikaisemmin. Mutta tässä ollaan ja syy siihen on maailman paras kumppani, omiin kokemuksiini pohjaten versio 2.0. kaikesta. Oli Toukokuu 2018. Vesistöt olivat sulaneet ja olin lähtenyt ystäväni kanssa laskemaan koskia tuntemattoman porukan kassa. Samaiseen paikkaan oli eksynyt tämä maailman upein mies, jonka kanssa satuimme samaan porukkaan. En hakenut parisuhdetta, en etsinyt kumppania ja ajanvietto tuntemattomalla porukalla oli vaikeuksien jälkeen vapauttavaa. Suurin osa ihmisistä ei tuntenut minua, eikä tiennyt vatsaongelmista eikä erostani mitään. Laskin koskia ensimmäistä kertaa elämässä. Se...
Lähetä kommentti
Lue lisää