Siirry pääsisältöön

Geirangerin vuono - kauneinta Norjaa




Geirangerin vuono on yksi upeimmista ja mieleenpainuvimmista kohteista, missä olen käynyt. Norjan upeimmaksi vuonoksi nimitetty Geirangerinvuono on Unescon maailman perintökohde. Vuono on Norjan tunnetuimpia nähtävyyksiä ja vuonon alueella sataa määrällisesti eniten koko maassa. Geirangerin keskuksessa asuu n. 200 asukasta ja kylään voi matkustaa kahta tietä, talvisin toinen tie on suljettuna vaarallisuutensa vuoksi. Vuonot muotoutuivat aikoinaan jäätiköiden vetäytyessä ja vuoren kallioilta valuu useita vesiputouksia. 


Geirangerin vuono 2018.


Saavuimme Geirangeriin illalla ja majoituimme Geirangerin kylän alueella leirintäalueella. Vuonossa oli lämmintä lähes 25 astetta ja aurinko pääsi paistamaan leirintäalueelle. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä Geirangerin alueen sateisuudesta huolimatta sää oli selkeä ja aurinkoinen eikä majapaikkamme ollut aivan vuonon pohjukassa, jonne ilta-auringon säteet eivät ylettyneet. Hyvin varustellulla leirintäalueella valmistimme suunnitelman mukaisesti iltapalan ja nautimme lämpimästä kesäillasta. 


Leirintäalue kesäiltana.

Leirintäalueen reunamilla sijaitseva valtava vesiputous.

Aamulla herättyämme lähdimme tutustumaan itse Geirangerin kylään, jonka keskus oli aivan muutaman kilometrin päässä leirintäalueestamme. Kävimme Vuonon pohjassa ihastelemassa matkustajalaivoja, jotka ylhäältä vuoren jyrkänteiltä katsottuna näyttivät pieniltä pisteiltä. 

Satama-alue

Viivyimme kylässä vain pienen hetken, sillä pilvisyys lisääntyi ja halusimme parhaille näköalapaikoille vielä selkeällä säällä. Lämpötila oli laskenut huomattavasti edellispäivästä ja halusimme nähdä kaiken kauneuden vielä omin silmin. Kävimme katsomassa Vuonoa molemmilta laitamilta, jonka jälkeen ajoimme korkeammalle vuoristoon näköalapaikalle, josta selkeällä säällä näkyi alas vuonon pohjukkaan asti. Näkymä oli uskomattoman kaunis ja kiitin onneamme, että saimme nähdä sen kaiken vielä selkeällä säällä.



Näkymät vuoren rinteiltä.


Näkymä vuonon toiselta laidalta, jossa "seven sisters" putous virtaa.

Tällä kertaa katselimme upeita maisemia vuoren rinteiltä käsin. Paikka on varmasti todella upea laivamatkailijoille ja googlettaessa paikasta ja sen nähtävyyksistä enemmän, pääsee laivasta käsin näkemään paremmin muunmuassa "seven sisters"- vesiputouksen, joka näkyy heikosti yläpuolella olevassa kuvassa.



<3






Lumihuippuiset vuoret ja vuonon pohja.

Geirangerissa olisimme viihtyneet maisemien puolesta pidempäänkin, mutta sää alkoi muuttua epävakaaksi, joten päätimme jatkaa matkaamme. Muutaman kilometrin jälkeen sää muuttui radikaalisti ja ilman lämpötila laski entisestään useamman asteen. Sade alkoi piiskata autoamme tuulen yltyessä ja lämpömittari näytti enää +6 astetta. Pääsimme konkreettisesti kokemaan Geirangerin epävakaisen sään. Olimme onnekkaita, että ajoituksemme oli juuri oikea ja näimme koko upean kauneuden.

Onnekseni ennen Geirangerille matkustamista en tiennyt, että Geirangerin kylä "odottaa" tsunamia  saapuvaksi tulevaisuudessa. Syynä tälle vaarallalle on Åkenesin halkeama Storfjordenin reunalla, jonka on vuosien saatossa todettu laajentuneen. Vuoren halkeamaa seurataan ympärivuorokautisesti, jonka avulla uskotaan, että tapahtumaa pystytään ennakoimaan jonkin verran aikaisemmin. On ennustettu, että kun halkeama antaa riittävästi myöten, vuonoon syöksyy 100 miljoonaa kuutiometriä kiveä. Valtava massa synnyttää 80 metriä korkean aallon, joka tulee pyyhkäisemään yli Geirangerin vuonon kaikki kolme kylää. Vuonna 2015 vuonosta tehtiin katastrofielokuva nimeltään "The wave", jossa läheinen vuori sortuu ja aiheuttaa kylään valtavan tsunamin. Tätä tulevaisuuden skenaariota emme onneksemme joutuneet reissullamme kokemaan. Ympärivuorokautisesta valvonnasta voimme olettaa, että vaaran lähestyessä ovat tiet Geirangerinkylään suljettuina, sillä vuoren sorruttua on kylästä aikaa poistua vain muutamia minuutteja.

Jos haluat nähdä jotain todella kaunista, upeaa ja mykistävää, käännä auton keula kohti Geirangeria.  Niissä maisemissa mieli lepää <3.








Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Minusta äiti

Hupsista miten aika onkaan hurahtanut niin nopeaa. Mieli on käynyt omaa myllerrystä useamman kuukauden ja kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Synnytys lähestyy jo kovaa vauhtia ja yritän jarruttaa viikkojen etenemistä, että mieli kerkeäisi mukaan. Synnytys jännityksestä huolimatta olen onnellinen, että minusta tulee vihdoin äiti. Sen haaveen takana on lukematon määrä epävarmuutta, toivottomuutta, uskon puutetta äitiyden mahdollisuuteen. Kohta ei tarvitse herätä enää pettyneenä synnytysunesta tyhjin käsin. Raskausaika on mennyt alun pahoinvoinnin jälkeen suhteellisen hyvin. Iskias vaivat ja liitoskivut ovat olleet pieni murhe väsymyksen ja äidiksi kasvamisen kipuilun rinnalla. 33-vuotta elämää takana ilman vastuuta toisista ihmisistä. Koukuttava hiljaisuus töiden jälkeen kodissani. Ihanat lomamatkat ystävien ja kumppanin kanssa ilman huolta kenestäkään muusta. Nyt se kaikki on muuttumassa ja jännittää. Nyt jo huoli pikkuisesta ja kova mietintä miten me pärjätään. Minkälainen äiti minus...

Norjan valloitusta

Kesään 2018 mahtuu paljon ihania muistoja ja kokemuksia. Oltiin tunnettu mieheni kanssa kaksi kuukautta, kun lähdettiin valloittamaan Norjaa etelästä pohjoiseen. Matkustimme autolla Helsinkiin, josta jatkoimme laivalla Tukholmaan. Yövyimme laivassa, vietimme päivän Tukhomassa, josta illalla jatkoimme matkaa kohti Osloa. Oslo on kaunis kaupunki, se oli ensivierailuni siellä ja ihastuin kaupunkiin valtavasti. Liikkuminen Oslossa oli helppoa, sillä mieheni on asunut kaupungissa muutaman vuoden ja näin ollen löydettiin nopeasti parhaille paikoille. Vietimme Norjassa aikaa useamman viikon. Kesä oli kaikkien aikojen lämpimin ja teltassa nukkuminen oli erityisen miellyttävää. Oslosta jatkoimme matkaa Jotunheimin kansallispuiston läpi kohti Geiragerin vuonoa, joka on yksi kauneimmista paikoista, missä olen käynyt.  Geirangerin vuono 2018. Geirangerin jälkeen matkalla kohti Trondheimia pysähdyimme monissa pienemmissä kauniissa paikoissa ihastelemassa uskomattomia luonnon antimia...

Uuden elämän alkua

Vajaa vuosi eron jälkeen tapasin maailman upeimman ihmisen. Meistä tuli kaverit, parhaat kaverit, ystävät ja sittemmin aviopari alle kaksi vuotta ensikohtaamisesta. En olisi ikinä uskonut pystyväni etenemään suhteessa niinkin nopeaa huonojen kokemusteni jälkeen. En olisi ikinä uskonut, että kykenen rakentamaan luottamuksen niinkin nopeasti luottamuksen murennuttua kaikkeen muutamia vuosia aikaisemmin. Mutta tässä ollaan ja syy siihen on maailman paras kumppani, omiin kokemuksiini pohjaten versio 2.0. kaikesta. Oli Toukokuu 2018. Vesistöt olivat sulaneet ja olin lähtenyt ystäväni kanssa laskemaan koskia tuntemattoman porukan kassa. Samaiseen paikkaan oli eksynyt tämä maailman upein mies, jonka kanssa satuimme samaan porukkaan. En hakenut parisuhdetta, en etsinyt kumppania ja ajanvietto tuntemattomalla porukalla oli vaikeuksien jälkeen vapauttavaa. Suurin osa ihmisistä ei tuntenut minua, eikä tiennyt vatsaongelmista eikä erostani mitään. Laskin koskia ensimmäistä kertaa elämässä. Se...