Siirry pääsisältöön

Vatsavaivaisen ruokahaasteet



"Vuokaruokaa" omalla reseptillä 💔.

Ikävistä vatsaoireista huolimatta on syötävä elääkseen. Joskus syöminen tuntuu pakolliselta tarpeelta, toisinaan siitä nauttii valtavasti. Suhde ruokaan vaihtelee aina ihmisestä riippuen. Toiset arvottavat enemmän ruokaa kun toiset täyttävät pikaisesti mahansa. Ennen mahan terveyden menettämistä en koskaan ollut miettinyt, mikä on suhteeni ruokaan. Ruoanlaitto ei koskaan ollut intohimoni, mutta kukapa ei rakastaisi hyvää ruokaa. Lapsena lempiruokani oli muusi ja lohi ja karjalanpaisti tottakai muusilla. Olin muutenkin suhteellisen kaikkiruokainen.

Ennen mahan tulehdusta mulla ei ollut ruokarajoitteita. Pystyin aikalailla syömään mitä tahansa, mitä nyt vehnä aiheutti suurempina määrinä turvotusta. En tiennyt miltä vatsaoireet ja närästys tuntuivat, enkä tiennyt kuinka rajoitteiseksi ruokailu voi mennä. En tiennyt miltä vaikeat vatsaoireet tuntuvat. Opiskeluaikana laitoin leivänpäälle jalapenoa ja suolakurkkuja, söin tomaatteja raakana ja kotona upotin muusin sekaan hillosipuleita. Enää en sellaisesta uskalla edes haaveilla eikä ajatus kielellä polttavasta jalapenosta tunnu enää houkuttelevalta ajatukselta, kun vatsan  poltetta on ilman sitäkin.

Vatsaoireiden ollessa oikein hankalina "palaan juurille" eli ruokavalioon, jota söin alkuvaiheessa oireiden alettua. Ruokavaliooni ei ylipäätään kuulu mausteet, happamat tuotteet, lisätty sokeri eikä ylenpalttinen rasvaisuus. Vaikka edellämainitut olen karsinut minimiin, ovat oireet jokapäiväisiä ja toisinaan lähes sietämättömiä. Vatsan ollessa hieman parempana lipsun helposti raiteilta ja se aina kostautuu. "Normaali" olotilan saavuttamiseen menee usein viikkoja ja stressitasoilla on myös osuutensa vointiin. 

Tällä hetkellä syön perunaa, riisinuudelia, kaurapuuroa ja 100% kauraleipää hiilareiden lähteenä pääasiallisesti. Proteiinin tarpeen tyydytän kanalla, kananmunilla sekä raejuustolla. Venhää, lisättyä sokeria, happamia tuotteita ja ylimääräistä rasvaa yritän välttää parhaanimukaan, leivän päällä käytän margariinia kuitenkin normaalisti. Keitetyt porkkanat sopivat minulle, ja vihanneksia syön pääosin keitettynä. kurkku, kesäkurpitsa ja porkkana ovat suhteellisen turvallisia. 

Vaikeuksia minulla on edelleen erottaa mitkä ruoat sopivat minulle ja mitkä aiheuttavat oireita, koska oireita on 24/7 riippumatta syönkö mitään. Happamat tuotteet aiheuttavat välittömät oireet, mutta mm. sokeri yleensä aiheuttaa pahimmat oireet vasta yöllä ja seuraavana päivänä. Näin uskon olevan myös rasvan suhteen. 

Mun bravuriksi huonolle mahalle olen kehittänyt oman ruokareseptin. Ikäänkuin makaroonilaatikon tapaan paistan uunivuokassa riisinuudeli-kanalaatikon, joka sisältää kesäkurpitaa ja porkkanaa. Kananmunalla kiinteytän koostumuksen. Huonojen päivien varalle on oltava "turvallista" ruokaa, jolloin ei tarvitse miettiä pahentavansa tilannetta ainakaan ruoalla itsellään.

Vatsaongelmat tuovat oman haasteen myös matkustamiseen. On mietittävä ruokapuoli tarkemmin missä syö tai onko mahdollista valmistaa ruoka itse jossakin. Ulkomailla matkustaessa varaamme huoneistohotelleja, jossa on keittiö ja myös AirBMB:n kautta löytyy hyviä vaihtoehtoja. Ulkonasyöminen aiheuttaa haasteita sekä kotimaassa että ulkomailla, mutta onneksi on hyviäkin kokemuksia taustalla.

Olen kiitollinen, että en sairasta vakavaa sairautta. Ikävintä kuitenkin on kuinka paljon tällainen oireisto rajoittaa elämää. Kodin ulkopuolella täytyy aina miettiä miten ja missä syö, toisinaan ei löydy itselle sopivia vaihtoehtoja ja se aiheuttaa kiukkua ja stressiä. Joskus on ylitsepursuavan kiitollinen tunne kun löydät huoltoasemalta toimivan sämpylän. Sosiaalisissa tilanteissa ei useinkaan voi välttyä kysymyksiltä, kun mausteeton ja mitättömältä näyttävä annoksesi pistää ihmisten silmään, et juo kahvia tai ota alkoholia etkä syö herkkuja pöydässä. 

Kyllä, minulla on vatsaongelma! Ei, en ole laihdutuskuurilla! 


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Minusta äiti

Hupsista miten aika onkaan hurahtanut niin nopeaa. Mieli on käynyt omaa myllerrystä useamman kuukauden ja kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Synnytys lähestyy jo kovaa vauhtia ja yritän jarruttaa viikkojen etenemistä, että mieli kerkeäisi mukaan. Synnytys jännityksestä huolimatta olen onnellinen, että minusta tulee vihdoin äiti. Sen haaveen takana on lukematon määrä epävarmuutta, toivottomuutta, uskon puutetta äitiyden mahdollisuuteen. Kohta ei tarvitse herätä enää pettyneenä synnytysunesta tyhjin käsin. Raskausaika on mennyt alun pahoinvoinnin jälkeen suhteellisen hyvin. Iskias vaivat ja liitoskivut ovat olleet pieni murhe väsymyksen ja äidiksi kasvamisen kipuilun rinnalla. 33-vuotta elämää takana ilman vastuuta toisista ihmisistä. Koukuttava hiljaisuus töiden jälkeen kodissani. Ihanat lomamatkat ystävien ja kumppanin kanssa ilman huolta kenestäkään muusta. Nyt se kaikki on muuttumassa ja jännittää. Nyt jo huoli pikkuisesta ja kova mietintä miten me pärjätään. Minkälainen äiti minus...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Norjan valloitusta

Kesään 2018 mahtuu paljon ihania muistoja ja kokemuksia. Oltiin tunnettu mieheni kanssa kaksi kuukautta, kun lähdettiin valloittamaan Norjaa etelästä pohjoiseen. Matkustimme autolla Helsinkiin, josta jatkoimme laivalla Tukholmaan. Yövyimme laivassa, vietimme päivän Tukhomassa, josta illalla jatkoimme matkaa kohti Osloa. Oslo on kaunis kaupunki, se oli ensivierailuni siellä ja ihastuin kaupunkiin valtavasti. Liikkuminen Oslossa oli helppoa, sillä mieheni on asunut kaupungissa muutaman vuoden ja näin ollen löydettiin nopeasti parhaille paikoille. Vietimme Norjassa aikaa useamman viikon. Kesä oli kaikkien aikojen lämpimin ja teltassa nukkuminen oli erityisen miellyttävää. Oslosta jatkoimme matkaa Jotunheimin kansallispuiston läpi kohti Geiragerin vuonoa, joka on yksi kauneimmista paikoista, missä olen käynyt.  Geirangerin vuono 2018. Geirangerin jälkeen matkalla kohti Trondheimia pysähdyimme monissa pienemmissä kauniissa paikoissa ihastelemassa uskomattomia luonnon antimia...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Uuden elämän alkua

Vajaa vuosi eron jälkeen tapasin maailman upeimman ihmisen. Meistä tuli kaverit, parhaat kaverit, ystävät ja sittemmin aviopari alle kaksi vuotta ensikohtaamisesta. En olisi ikinä uskonut pystyväni etenemään suhteessa niinkin nopeaa huonojen kokemusteni jälkeen. En olisi ikinä uskonut, että kykenen rakentamaan luottamuksen niinkin nopeasti luottamuksen murennuttua kaikkeen muutamia vuosia aikaisemmin. Mutta tässä ollaan ja syy siihen on maailman paras kumppani, omiin kokemuksiini pohjaten versio 2.0. kaikesta. Oli Toukokuu 2018. Vesistöt olivat sulaneet ja olin lähtenyt ystäväni kanssa laskemaan koskia tuntemattoman porukan kassa. Samaiseen paikkaan oli eksynyt tämä maailman upein mies, jonka kanssa satuimme samaan porukkaan. En hakenut parisuhdetta, en etsinyt kumppania ja ajanvietto tuntemattomalla porukalla oli vaikeuksien jälkeen vapauttavaa. Suurin osa ihmisistä ei tuntenut minua, eikä tiennyt vatsaongelmista eikä erostani mitään. Laskin koskia ensimmäistä kertaa elämässä. Se...
Lähetä kommentti
Lue lisää