Siirry pääsisältöön

Norjan valloitusta


Kesään 2018 mahtuu paljon ihania muistoja ja kokemuksia. Oltiin tunnettu mieheni kanssa kaksi kuukautta, kun lähdettiin valloittamaan Norjaa etelästä pohjoiseen. Matkustimme autolla Helsinkiin, josta jatkoimme laivalla Tukholmaan. Yövyimme laivassa, vietimme päivän Tukhomassa, josta illalla jatkoimme matkaa kohti Osloa. Oslo on kaunis kaupunki, se oli ensivierailuni siellä ja ihastuin kaupunkiin valtavasti. Liikkuminen Oslossa oli helppoa, sillä mieheni on asunut kaupungissa muutaman vuoden ja näin ollen löydettiin nopeasti parhaille paikoille. Vietimme Norjassa aikaa useamman viikon. Kesä oli kaikkien aikojen lämpimin ja teltassa nukkuminen oli erityisen miellyttävää. Oslosta jatkoimme matkaa Jotunheimin kansallispuiston läpi kohti Geiragerin vuonoa, joka on yksi kauneimmista paikoista, missä olen käynyt. 

Geirangerin vuono 2018.

Geirangerin jälkeen matkalla kohti Trondheimia pysähdyimme monissa pienemmissä kauniissa paikoissa ihastelemassa uskomattomia luonnon antimia. Seuraava etappi oli kuitenkin Trondheim, joka vuoristoiseen Geirangerin seutuun suhtetutettuna oli vähän "tasaisempi" paikka.

Trondheim kaupunkina on todella kaunis. Värikkäät talot vanhassa kaupungissa huokuivat arvokkuuttaan ja vetävät ihmisiä puoleensa. Se näky jäi päällimäiseksi mieleen siitä kauniista kaupungista.

Trondheim 2018.

Trondheimista ajettiin Åren  kautta Suomeen. Matkalla pysähdyimme ihastelemaan pohjoismaiden suurinta luonnon koskea Storforsenia, joka sijaitsee n. 70 km päässä Luleåsta. Kotona vietimme muutaman päivän palautumassa reissusta, kunnes jatkoimme kohti pohjois Norjan Lofootteja. Siitä alkoi uusi seikkailu. Tässä lyhykäisyydessään kertomusta etelä Norjan valloittamisesta. Palaan Norjan nähtävyyksiin ja maagisiin kokemuksiin vielä seuraavissa kirjoituksissa, sillä niitä muistoja ei näin lyhyellä katsauksella voi ohittaa. <3





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Minusta äiti

Hupsista miten aika onkaan hurahtanut niin nopeaa. Mieli on käynyt omaa myllerrystä useamman kuukauden ja kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Synnytys lähestyy jo kovaa vauhtia ja yritän jarruttaa viikkojen etenemistä, että mieli kerkeäisi mukaan. Synnytys jännityksestä huolimatta olen onnellinen, että minusta tulee vihdoin äiti. Sen haaveen takana on lukematon määrä epävarmuutta, toivottomuutta, uskon puutetta äitiyden mahdollisuuteen. Kohta ei tarvitse herätä enää pettyneenä synnytysunesta tyhjin käsin. Raskausaika on mennyt alun pahoinvoinnin jälkeen suhteellisen hyvin. Iskias vaivat ja liitoskivut ovat olleet pieni murhe väsymyksen ja äidiksi kasvamisen kipuilun rinnalla. 33-vuotta elämää takana ilman vastuuta toisista ihmisistä. Koukuttava hiljaisuus töiden jälkeen kodissani. Ihanat lomamatkat ystävien ja kumppanin kanssa ilman huolta kenestäkään muusta. Nyt se kaikki on muuttumassa ja jännittää. Nyt jo huoli pikkuisesta ja kova mietintä miten me pärjätään. Minkälainen äiti minus...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Uuden elämän alkua

Vajaa vuosi eron jälkeen tapasin maailman upeimman ihmisen. Meistä tuli kaverit, parhaat kaverit, ystävät ja sittemmin aviopari alle kaksi vuotta ensikohtaamisesta. En olisi ikinä uskonut pystyväni etenemään suhteessa niinkin nopeaa huonojen kokemusteni jälkeen. En olisi ikinä uskonut, että kykenen rakentamaan luottamuksen niinkin nopeasti luottamuksen murennuttua kaikkeen muutamia vuosia aikaisemmin. Mutta tässä ollaan ja syy siihen on maailman paras kumppani, omiin kokemuksiini pohjaten versio 2.0. kaikesta. Oli Toukokuu 2018. Vesistöt olivat sulaneet ja olin lähtenyt ystäväni kanssa laskemaan koskia tuntemattoman porukan kassa. Samaiseen paikkaan oli eksynyt tämä maailman upein mies, jonka kanssa satuimme samaan porukkaan. En hakenut parisuhdetta, en etsinyt kumppania ja ajanvietto tuntemattomalla porukalla oli vaikeuksien jälkeen vapauttavaa. Suurin osa ihmisistä ei tuntenut minua, eikä tiennyt vatsaongelmista eikä erostani mitään. Laskin koskia ensimmäistä kertaa elämässä. Se...
Lähetä kommentti
Lue lisää