Olen kärsinyt vaikeista oireista kohta jo 2,5 vuotta. Asia alkaa pikku hiljaa raastamaan hermoja totaalisesti. Aamulla herään mahanpoltteeseen. Pahimmillaan polte vaivaa myös selän puolella. Mahaa polttaa ja selkä on raastavassa tulessa. Vaikka kipu tulee sisältä, päälysvaatteet ärsyttävät ja lisäävät tunnetta. Ruokatorveen nousee happamuutta yön jäliltä. Herään ja mieltä masentaa. Tsemppaan itseäni ja nousen ylös. Ajattelen, että "kyllä se vielä joskus helpottaa", "eihän tämä voi loputtomiin jatkua". Eikö? Nyt olen kovan poltteen kanssa kärsinyt yli vuoden. Missään vaiheessa polte ei kunnolla ole sammunut. Parempaan suuntaan meneviä vaiheita on ollut muutamia, mutta jostakin syystä eteneminen on "kosahtanut" ja tilanteeseeni on tullut reilusti takapakkia. Lääkärissä olen ravannut, mutta kun apua sieltä ei saa. Joo, mahatähystys ja lukuisat verikokeet. Kun mitään "vakavaa" ei löytynyt, niin apu loppuu siihen! Mielessä soi vaan lukuisat toteamukset "valitettavasti emme voi auttaa", " En suosittele vaihtoehtoishoitoja, niihin laitat vaan turhaan rahaa." Ja eräänkin sisätautilääkärin kommentti: "kuulostaa, että sinulla on syömishäiriö". Ahdistaa, itkettää ja olen turhautunut!
Olen väsynyt. Elämä tuntuu selviytymiseltä päivästä toiseen. Vaikka ympärillä on paljon ihmisiä, olo tuntuu yksinäiseltä. Harva ihminen jos kukaan pystyy ymmärtämään mitä käyn sisälläni läpi. Kipu ei ole pelkästään fyysistä, vaan erittäin psyykkistä. Olen joutunut luopumaan paljosta! Olen joutunut luopumaan asioista, joita rakastan yli kaiken! Isoin ja tärkein henkireikä minulle on aina ollut liikunta. Nyt hädin tuskin pystyn tekemään kävelylenkkejä ja sekin aiheuttaa oireita. Kaksi tuntia sitten palasin kävelylenkiltä ja olo on hirveä. Mahan poltteen lisäksi kurkkua kirvelee ja on tunne, kuin minut olisi täytetty nesteellä mahasta kurkkuun asti! - Ahdistavaa. Monesti mietin miksi tällaista pitää olla. Mitä olen tehnyt väärin, että minulle kävi näin. Tämä on tila, jota en toivo kenellekkään. Tämä on tila, jota ihmisen on vaikea sietää!
Puoli vuotta putkeen näin painajaisia. Toisinaan heräsin keskellä yötä pistävään mahanpoltteeseen. Painajaisia tuli useita yössä. Milloin pakenen jotakin toista henkilöä tai unessa itken hervottomasti. Paljon on myös unia, jolloin tunnen, että on hankala hengittää. Ja aina sama lopputulos. Herään - ruokatorvessa jyllää nesteet! Polteen vuoksi en viime aikoinakaan ole saanut öitä kunnolla nukutuksi. Herätessäni vanha tuttu juttu - oireet jylläävät ruokatorvessa öisin (kuin päivisinkin)! Usein myös iltaisin pelottaa mennä nukkumaan - poltteet eivät anna nukkua!
Yksinäisyys tuntuu ahdistavalta. Ymmärrän kyllä, että jos ei itse ole kokenut jotakin asiaa, on hankala tietää miltä se tuntuu. Jos ei ole ikinä "uinut syvissä vesissä", ei voi tietää mitä siellä joutuu käsittelemään. Pahinta tilanteessani on, että oireet aiheuttavat voimakkaasti mielialan laskua, koska oireet ovat käsittämättömän inhottavia. Vaikka tällä hetkellä käyn töissä, olen ihmisten kanssa tekemisissä päivittäin -silti oloni on yksinäinen. Vaikka ympärilläni on paljon lähipiiriä - silti olo on yksinäinen. Harva muistaa kysyä mitä kuuluu, oikeasti! Kaikilla on omat kiireet, arki ja haasteensa. Tämän sairauden myötä olen vain käsittänyt kuinka yksinäinen olen! Ja sen, että toisen tilanteeseen voi olla hankala samaistua. Itse esitän reipaista, vaikka olisin kuinka väsynyt - yksin ollessani romahdan!
Mieli kaipaa myötätuntoa ja myötäelämistä. Se, että toinen ihminen sanoo, että sun elämä on aivan hirveätä tuntuu paljon paremmalta kuin "kyllä se siitä, sun pitää vain yrittää". Kun olen jo yrittänyt. Kaikkeni olen tehnyt enkä enempään pysty! Kiitos vaan itselleni blogin hienosta otsikosta "täynnä toivoa". Tällä hetkellä tunnen kaikkea muuta!
<3
Kommentit
Lähetä kommentti