Siirry pääsisältöön

Hetken hengähdyksiä lapissa - Kilpisjärvi

Vuodesta 2016 jäi mieleen paljon mukavia hetkiä, vaikka vuosi olikin kokonaisuudessaan toinen hirveimmistä vuosista, mitä olen elänyt. Selvittyäni tammi- ja helmikuun läpi, vietin aikaani itseäni palautellen Lapissa. Pääosin majailin Kilpisjärvellä sekä Muoniossa tutustuen ympäristöön ja nauttien luonnon ihmeellisyydestä. Oireeni eivät missään vaiheessa kadonneet. Jatkuvana tunteena mulla oli mahanpolte ja erittäin voimakas väsymys. Mahan poltteen lisäksi oloni tuntui usein täyteläiseltä sekä mahanestettä nousi ruokatorveen ärsyttäen sitä ja tietenkin huonontaen elämänlaatua entistä enemmän. Kesäkuussa jatkoin retkeilyäni ja viimeisimmät reissuni tein marraskuun kaamoksen lähestyessä Kilpisjärvelle. Tuolloin pohjoisin Suomi nautti täysin siemauksin talvesta, lumesta ja pakkasista, joista vain muualla Suomessa haaveiltiin. Jokaisella reissulla, mitä käsivarteen tein, kävin myös ihailemassa maisemia ja retkeilyreittejä Norjan puolella. Uudestaan ja uudestaan, Norjan luonto mykistää! Vuorien, purojen ja jäätymättömien vuonojen keskellä unohtuivat vaivat - mutta vain hetkeksi! 

Reissujeni aikana kerkesin kiipeämään Kilpisjärven Saanalle (1029 m) useita kertoja. Yli 700 porrasta alkumatkalla antaa mukavasti potkua reisiin ja taival kohti huippua jatkuu vielä useamman kilometrin. Maisemat ylös kiivetessä ovat uskomattoman kauniit. Ei löydy Suomesta toista vertaistaan. Omien elämysten perusteella suosittelen Kilpisjärveä kaikille matkailijoille, jotka rakastavat luontoa! Oman tilanteeni vuoksi paikka oli mitä parhain minulle. Nautin hetkistä, joita siellä vietin. Vaikeita oireita siedätellessäni sain runsaasti voimaa luonnosta. <3



Kohti huippua!

Parasta marraskuun matkailussa oli oikea talvi. Loka-marraskuu missä tahansa Suomessa lappia lukuunottamatta on mielestäni kaameaa. Vihaan pimeyttä ja lumettomuutta, jota viime vuosina olemme saaneet kokea. Nykypäivänä jopa Oulun korkeudella eletään lumen puutteessa alkutalvesta, mikä on mielestäni hälyttävää. Lapsuudestani muistan lumiset pitkät talvet, nykyisin niistä vain unelmoiden. Rakatan talvea (ja myös kesää). Talvi on kuitenkin aina ollut minulle erityisen tärkeää aikaa antoisien urheilumahdollisuuksien vuoksi. Pienestä pitäen olen rakastanut laskemista, luistelua ja hyvänä kolmosena hiihtoa. Kuitenkin talven kääntöpuolena on pimeä kaamos, jota melkein vihaan.

Kevät-talvi on mielestäni lähes parhainta aikaa ja luonto on uskomattoman kaunis! Marraskuisessa auringon paisteessa kiertelin luontopolkuja ja etsin hienoja paikkoja Kilpisjärveltä.Välillä itkin oireitani ja loputtomalta tuntuvaa tuskan tunnetta, mitä vatsaoireeni aiheutti. Retkeilin kuitenkin Saanalla, Salmivaarassa sekä luistellen jäällä pienemmillä järvillä. Itse Kilpisjärvi oli vielä Marraskuussa sulana. 


Näkymät Saanalta <3


Luistelureissulla Cahkaljärvellä.





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Minusta äiti

Hupsista miten aika onkaan hurahtanut niin nopeaa. Mieli on käynyt omaa myllerrystä useamman kuukauden ja kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Synnytys lähestyy jo kovaa vauhtia ja yritän jarruttaa viikkojen etenemistä, että mieli kerkeäisi mukaan. Synnytys jännityksestä huolimatta olen onnellinen, että minusta tulee vihdoin äiti. Sen haaveen takana on lukematon määrä epävarmuutta, toivottomuutta, uskon puutetta äitiyden mahdollisuuteen. Kohta ei tarvitse herätä enää pettyneenä synnytysunesta tyhjin käsin. Raskausaika on mennyt alun pahoinvoinnin jälkeen suhteellisen hyvin. Iskias vaivat ja liitoskivut ovat olleet pieni murhe väsymyksen ja äidiksi kasvamisen kipuilun rinnalla. 33-vuotta elämää takana ilman vastuuta toisista ihmisistä. Koukuttava hiljaisuus töiden jälkeen kodissani. Ihanat lomamatkat ystävien ja kumppanin kanssa ilman huolta kenestäkään muusta. Nyt se kaikki on muuttumassa ja jännittää. Nyt jo huoli pikkuisesta ja kova mietintä miten me pärjätään. Minkälainen äiti minus...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Norjan valloitusta

Kesään 2018 mahtuu paljon ihania muistoja ja kokemuksia. Oltiin tunnettu mieheni kanssa kaksi kuukautta, kun lähdettiin valloittamaan Norjaa etelästä pohjoiseen. Matkustimme autolla Helsinkiin, josta jatkoimme laivalla Tukholmaan. Yövyimme laivassa, vietimme päivän Tukhomassa, josta illalla jatkoimme matkaa kohti Osloa. Oslo on kaunis kaupunki, se oli ensivierailuni siellä ja ihastuin kaupunkiin valtavasti. Liikkuminen Oslossa oli helppoa, sillä mieheni on asunut kaupungissa muutaman vuoden ja näin ollen löydettiin nopeasti parhaille paikoille. Vietimme Norjassa aikaa useamman viikon. Kesä oli kaikkien aikojen lämpimin ja teltassa nukkuminen oli erityisen miellyttävää. Oslosta jatkoimme matkaa Jotunheimin kansallispuiston läpi kohti Geiragerin vuonoa, joka on yksi kauneimmista paikoista, missä olen käynyt.  Geirangerin vuono 2018. Geirangerin jälkeen matkalla kohti Trondheimia pysähdyimme monissa pienemmissä kauniissa paikoissa ihastelemassa uskomattomia luonnon antimia...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Uuden elämän alkua

Vajaa vuosi eron jälkeen tapasin maailman upeimman ihmisen. Meistä tuli kaverit, parhaat kaverit, ystävät ja sittemmin aviopari alle kaksi vuotta ensikohtaamisesta. En olisi ikinä uskonut pystyväni etenemään suhteessa niinkin nopeaa huonojen kokemusteni jälkeen. En olisi ikinä uskonut, että kykenen rakentamaan luottamuksen niinkin nopeasti luottamuksen murennuttua kaikkeen muutamia vuosia aikaisemmin. Mutta tässä ollaan ja syy siihen on maailman paras kumppani, omiin kokemuksiini pohjaten versio 2.0. kaikesta. Oli Toukokuu 2018. Vesistöt olivat sulaneet ja olin lähtenyt ystäväni kanssa laskemaan koskia tuntemattoman porukan kassa. Samaiseen paikkaan oli eksynyt tämä maailman upein mies, jonka kanssa satuimme samaan porukkaan. En hakenut parisuhdetta, en etsinyt kumppania ja ajanvietto tuntemattomalla porukalla oli vaikeuksien jälkeen vapauttavaa. Suurin osa ihmisistä ei tuntenut minua, eikä tiennyt vatsaongelmista eikä erostani mitään. Laskin koskia ensimmäistä kertaa elämässä. Se...
Lähetä kommentti
Lue lisää