Nuorena en oikeastaan tiennyt haluanko tulla äidiksi. Se tuntui olevan kuitenkin yhteiskunnan normi, joten ajattelin sen väistämässä tulevan kohdalleni jossakin kohtaa. Toisaalta koin äitiyden haavekuvana kaukana tulevaisuudessa, toisaalta ajatus äitiydestä ahdisti. Ahdistusta aiheutti sitoutuminen ja vastuu sekä vapauden menetyksen tunne. Vastapainona koin myös menettäneeni äitiyden mahdollisuuden, kun erosin pitkästä parisuhteesta juuri täyttäessäni 30-vuotta. Ajattelin, että tilaisuuteni oli mennyt, enkä kerkeisi löytää ihannekumppania ennen kuin olisi liian myöhäistä. Tänä päivänä olen kiitollinen, että en tullut kovin nuorena äidiksi ja sain kasvaa oman tieni kohti äitiyttä. En ilman epävarmuutta ja pelkoa, mutta täysin varmana siitä, että polkuni on ollut juuri minulle paras!
Synnytyspelko! se on tullut mukanani tuntemattomasta syystä jo vuosiakausia ja on saanut minut ajoittain hautaamaan ajatuksen äitiydestä. Elämässäni oli vaiheita, että äitiys tuntui kaukaiselta ja epärealistiselta kohdallani, joten tällä hetkellä pyrin nauttimaan mahdollisimman paljon tästä ajasta. Raskausviikko 36 alkaa huomenna ja synnytys väistämättä lähestyy!
Toiveenani on synnytys alakautta. Se tuntuu luonnollisemmalta ja turvallisemmalta synnytystavalta ja riskit huomioiden sitä se onkin. Olen kuitenkin hyväksynyt, että jos vauvan tai minun terveys on uhattuna, otan kiitollisena vastaan myös sektion. Viimeisien viikkojen aikana olenkin paljon pohtinut mitä haluan tietää synnytyksestä. Lisääkö tieto tuskaa vai helpottaako se oloa?
Kävimme mieheni kanssa yhdessä yksityisen synnytysvalmennuksen, joka koostui kahdesta kahden tunnin valmennussessiosta. Se on ehkä parasta, mitä synnytykseen valmistautumista ajatellen tähän mennessä olen kokenut. Kävimme läpi synnytyksen fysiologisen kulun elimistössä, jos kaikki menee "normaalisti" ja keskustelimme komplikaatioista. Ensisynnyttäjänä kaikki tieto oli lähes uutta ja tiedän, että varmasti kaikki tuo tieto tulee auttamaan minua huomattavasti tulevaa synnytystä ajatellen. Konkreettiset neuvot kätilöltä ja valmennuksen tuoma sisäinen mielenrauha on ollut parasta antia, mitä valmennuksesta sain. Seuraavaksi listaan muutamia kohtia, jotka jäivät erityisesti mieleeni synnytysvalmennuksesta:
Synnytysvalmennuksessa opittua:
* Synnytyksen alkuvaiheessa on hyvä levätä mahdollisimman paljon ja kerätä voimia synnytykseen. Maatessasi ole mielummin kyljellään. Pyri välttämään puoli-istuvaa asentoa. (perustuu fysiologiaan, jotta vauva pääsee paremmin asettautumaan ulostuloa varten).
* Rentoutuminen on erittäin tärkeää synnytyksen etenemisen kannalta. Esim. suosi lämmintä suihkua, käytä lämpötyynyä tai pakkausta tai kuuntele rentouttavaa musiikkia.
* Supistusten aikana keskity hengittämään hengityksen pidätyksen sijaan. Jokainen supistus vie kohti vauvan syntymää. Supistuskipua voit kotona helpottaa lämmöllä ja esim. tens-laitteella, joita voi vuokrata kotiin.
* Himmennä valot ja pidä matalaa ääntä, joka ehkäiseen hengityksen pidättämistä (jos se tuntuu luonnolliselta). Valojen himmentäminen auttaa synnyttäjää pääsemään "synnytyskuplaan".
* Ennen ponnistusvaihetta ole mahdollisimman paljon pystyasennossa. Pystyasento painovoiman kautta edesauttaa kohdunsuuta aukeamaan.
* Hyviä asentoja avautumisvaiheessa: jumppapallon päällä istuminen, seisominen nojaten yläkroppaa esim. kohotettua sänkyä vasten, konttausasento, liikkuminen jos se mahdollista.
* Puoli-istuva asento ei ole ainoa synnytysasento. Yhtä hyvin voit synnyttää seisten, konttausasennossa tai synnytysjakkaralla. Ihan mikä tuntuu itsestäsi parhaalta. Pystympi asento edesauttaa vauvaa.
* Jos sinulla on synnytyspelkoa, pyydä neuvolasta lähete synnytyspelkokeskusteluun, puhuminen auttaa kätilöitä huomioimaan pelkosi.
*Ei haittaa vaikka pelottaa. Lähes jokainen kokee viimeistään synnytyksen loppuvaiheessa jonkinasteiesta epätoivoa, joka tuottaa adrenaliinia ja antaa voimia ponnistukseen.
* Jos voimat yksinkertaisesti loppuvat, on sairaalassa keinoja auttaa sinua ja helpottaa lapsen ulostuloa.
* Mieti omia voimalauseita, jolla tsemppaat itseäsi esim. selviän tästä!
*Synnytyksessä puolison/tukihenkilön rooli on tärkeä. Tukihenkilö on ennen kaikkea läsnä, muistuttaa synnyttäjää hengittämään supistusten aikana, voi hieroa esim. harteita ja painaa akupisteitä, jos se tuntuu synnyttäjästä tärkeältä.
* Lääketieteelliseen kivunlievitykseen perehtyminen on tärkeää ennakkoon, sillä synnytyksen aikana todennäköisesti et ole voimissasi perehtyäksesi siihen. Tarjoavat tarvittaessa ilman perehtymistäkin :)
Tuossa yllä mainittuna muutamia vinkkejä, jotka ovat auttaneet minua näin ensisynnytyksen lähestyessä valmistautumaan. Minulla ei ollut aijemmin ennakkotietoa synnytyksen kulusta, sillä en ollut eläissäni asiaan perehtynyt sen tarkemmin. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että jokainen toimii itse hyväksi näkemällään tavalla. Itselleni oli tärkeää saada neuvoja ammattilaiselta etukäteen, joka tuntee ammattinsa kautta synnytyksen kulun ja on ollut synnytysosastolla kätilönä.
Moni asia, mikä voi tuntua synnyttäjästä vieraalta, onkin osastolla täysin normaalia toimintaa. Vaikka synnytyksen kulkua en voi ennustaa, minun pelkoani hälventää tieto, mitä synnytyksessä tapahtuu ja ennen kaikkea mihin asioihin voin itse vaikuttaa. Ehkä enää kuukausi ja vauva on täällä. Enää ei tarvitse nähdä unia synnytyksistä ja herätä aamulla pettyneenä, kun ei ole edes raskaana.
Kommentit
Lähetä kommentti