Siirry pääsisältöön

Tekstit

Tunteiden vuoristorata

Tänään mulla on vapaapäivä ja olen nauttinut siitä suuresti kaikkine tunteineni. Heräsin ensimmäisen kerran 7.00 ja havaitsin kovaa kipua alavatsassani. Tunnistin kuitenkin kivun ohimeneväksi ja hyvillä mielin jatkoin unia, sillä olin todella unen tarpeessa. Edelliset kolme päivää töissä söivät energiatasojani enemmän kuin arvasinkaan, sillä unetkin jäivät vähälle öisin. Lojuin sängyssä mahdollisimman pitkään. Nautin vain olemisesta. Todellisuudessa olen itkenyt enemmän kuin pitkään aikaan. Olen tuntenut iloa, vihaan, surua, kiitollisuutta ja kaikkea mahdollisia tunteita mitä ihminen voi kokea. Sisimmässäni olen kuitenkin jostakin syystä myös hieman helpottunut ja huojentunut, vaikka mahaa polttelee ja yläselkää raastaa. Rennietä menee kuin karkkeja konsanaan! That's my life! Mulla on paljon unelmia. Välillä ahdistaa, että tilanteeni on tällainen, enkä pääse toteuttamaan itseäni ja unelmiani. Välillä mietin, että onko mun unelmat tehty toteutettaviksi. Saanko ikinä niin paljo...

Ahdistus

Elin tänään jälleen yhden elämäni raskaimmista päivistä. Heräsin yöllä 00:30 kovaan pistävään mahan poltteeseen. Nousin ylös, söin gluteenittoman sämpylän ja nielin muutaman rennien. Jossakin vaiheessa sain unen päästä kiinni ja havahduin hereille 6:00, vaikka herätyskelloni olisi soinut vasta 45 minuutin päästä. Vihdoin kellon soituani olin umpiväsynyt. Vaivoin pääsin sängystä ylös, tein aamupalan ja lähdin töihin. Unen pöppörössä aloin tehdä töitäni, ajatukseni eivät kulkeneet selkeästi. Yhdeksältä aloin varsinaisesti toiminaan. Hieroin asiakkaan ja sen jälkeen ajelin tunniksi kotikäynnille, jonka jälkeen pääsin syömään. Kello oli vain reilu 11 ja tuntui, että unet olisivat paikallaan. Söin lounaan ja puristelin mahaani, jotta kivun tunne ei olisi niin epämiellyttävän pisteliäs. Jatkoin töihini 12:ksi. Hieroin jälleen kerran asiakkaan, tein useamman kotikäynnin, kunnes vihdoin päivä päättyi. Helpottuneena tulin kotiin. Tunsin hetken tyytyväisyyttä, koska päivä oli vihdoin päättynyt ...

Yksinäisyys

Olen kärsinyt vaikeista oireista kohta jo 2,5 vuotta. Asia alkaa pikku hiljaa raastamaan hermoja totaalisesti. Aamulla herään mahanpoltteeseen. Pahimmillaan polte vaivaa myös selän puolella. Mahaa polttaa ja selkä on raastavassa tulessa. Vaikka kipu tulee sisältä, päälysvaatteet ärsyttävät ja lisäävät tunnetta. Ruokatorveen nousee happamuutta yön jäliltä. Herään ja mieltä masentaa. Tsemppaan itseäni ja nousen ylös. Ajattelen, että "kyllä se vielä joskus helpottaa", "eihän tämä voi loputtomiin jatkua". Eikö? Nyt olen kovan poltteen kanssa kärsinyt yli vuoden. Missään vaiheessa polte ei kunnolla ole sammunut. Parempaan suuntaan meneviä vaiheita on ollut muutamia, mutta jostakin syystä eteneminen on "kosahtanut" ja tilanteeseeni on tullut reilusti takapakkia. Lääkärissä olen ravannut, mutta kun apua sieltä ei saa. Joo, mahatähystys ja lukuisat verikokeet. Kun mitään "vakavaa" ei löytynyt, niin apu loppuu siihen! Mielessä soi vaan lukuisat toteamuks...

Hetken hengähdyksiä lapissa - Kilpisjärvi

Vuodesta 2016 jäi mieleen paljon mukavia hetkiä, vaikka vuosi olikin kokonaisuudessaan toinen hirveimmistä vuosista, mitä olen elänyt. Selvittyäni tammi- ja helmikuun läpi, vietin aikaani itseäni palautellen Lapissa. Pääosin majailin Kilpisjärvellä sekä Muoniossa tutustuen ympäristöön ja nauttien luonnon ihmeellisyydestä. Oireeni eivät missään vaiheessa kadonneet. Jatkuvana tunteena mulla oli mahanpolte ja erittäin voimakas väsymys. Mahan poltteen lisäksi oloni tuntui usein täyteläiseltä sekä mahanestettä nousi ruokatorveen ärsyttäen sitä ja tietenkin huonontaen elämänlaatua entistä enemmän. Kesäkuussa jatkoin retkeilyäni ja viimeisimmät reissuni tein marraskuun kaamoksen lähestyessä Kilpisjärvelle. Tuolloin pohjoisin Suomi nautti täysin siemauksin talvesta, lumesta ja pakkasista, joista vain muualla Suomessa haaveiltiin. Jokaisella reissulla, mitä käsivarteen tein, kävin myös ihailemassa maisemia ja retkeilyreittejä Norjan puolella. Uudestaan ja uudestaan, Norjan luonto mykistää! Vuo...